MOZARTIN SYYTÄ KOKO JUTTU

Siinä oli kai jotain huilun taikaa... Vaikkapa näin voisi aloittaa KaruSoinnin tarinan.

Oli nimittäin tekeillä Taikahuilu-ooppera Jyväskylän kaupunginteatterilla. Pappien Kuorossa mukana olleet Janne, Jouni ja Osmo huomasivat jutustelunsa harjoitusten tauoilla kahviossa, käytävillä ja lämpiössä kääntyvän pohtimaan laulun syviä olemuksia. Kuorossa laulaminen on hienoa, samoin pienemmissäkin porukoissa, mutta jotain vielä puuttuu...
Jos saisi kokoon mahdollisimman pienen porukan... Mutta kyllä yksinkertainen kvartetti olisi vielä liian moninkertaisen vaikeaa... Entäs kaksinkertainen...? Se rupesi jo tuntumaan sopivalta. Entäs ketkä ryhtyisivät uhkayritykseen?

Tällaisten ajatusten vaivaamina käytiin aina välillä vetäisemässä Oi Isis ja Osiris! Tämä kaikki siis tapahtui loppusyksyn -96 aikana. Kävimme siis mielissämme ja ääneen läpi laulavia kavereitamme, joita toki ja onneksi oli paljon. Laulutaidon lisäksi vaanimisen kohteen tuli olla muutoinkin sopiva kestämään kummalliset aivoituksemme.
Nykyinen ja alkuperäinen kokoonpano osoittautui kuitenkin selkeäksi, sopivaksi ja jopa onnistuneeksi. Mukaan huijattiin siis vielä Lasse, Kimmo, Esa ja Antti, jotka ruumiinrakenteensakin puolesta olivat OK.

Ryhdyimme siis tuumista toimiin ja 9. helmikuuta 1997 harjoitukset pyörähtivät käyntiin Cygnaeus-lukion musiikkiluokassa. Alkoi ohjelmiston rakentaminen. Me kaikkihan laulamme tai ainakin olemme laulaneet Mieskuoro Sirkoissa ja kaikki olivat olleet mukana myös MC Grasshopperseissa, Anttikin korrepetiittorina, joten perusohjelmisto oli jo melkoisen kattava. Tarkoitus oli kuitenkin jo alusta asti muodostaa oma ohjelmisto. Harjoitusajaksi muodostui sunnuntai-ilta, klo 16-19, ja joka viikko.

RAKKAALLAKO LAPSELLAKO MONTAKO NIMEÄ?

Nimen keksiminen on aina pitkä ja useimmiten hauska vaihe uudella porukalla. Niinpä täällekin rakkaalle lapselle keksittiin monia työnimiä, osa jopa sensuroimattomaksikin kelpaamattomia.

8.4.1997 sitten Jouni ollessaan työhönsä liittyvässä yrittäjyyskasvatuskoulutuksessa sai karun idean. Ei aivan yhtäkkiä, vaan pitkällisen pyörittelyn tuloksena syntyi nimi Caru Sointi. (kakkosehdotuksena oli muuten Desibelius! toim.huom.) Nimi herätti muissakin kiinnostusta, mutta sen valitseminen sitten yhtyeen nimeksi kolahti vasta Tampereella. Siellä Bellman-karonkassa muut antoivat keksijälle luvan (asian kypsyttya päissään) julkisesti ilmoittaa ensi kerran, että nyt esiintyy lauluyhtye Karu Sointi. Loppu onkin sitten historiaa...

(Nimeä tosin käytettiin ensimmäistä kertaa jo Tampereen kauppahallissa, jossa laulaa luikautimme parit biisit aikaisemmin tuona samaisena päivänä).

Nimen kirjoitusasu päätettiin paljon myöhemmin syksyn laululeirillä ja nimi on saanut paljon hyvää palautetta. Nimestä ei toki oltu alussa täysin samaa mieltä, mm. Lasse protestoi...
(vaikka sittemmin onkin aina ensimmäisenä nimeä kehumassa; toim.huom.)